Koulut entistä suurempia

Peruskouluja oli lakkauttamisten ja yhdistämisen seurauksena vuonna 2006 noin 400 vähemmän kuin vuonna 2002. Oppilasmäärä on vähentynyt vastaavana aikana noin 3 prosenttia. Suhteellisesti eniten koulut ovat vähentyneet Lapin läänissä, ja uusia on perustettu eniten Etelä-Suomen lääniin. Koulujen keskikoko on kasvussa koko maassa. Pienet, alle 30 oppilaan koulut ovat vähentyneet.

Oppilaiden saavutettavuus on pysynyt keskimäärin hyvänä, 94 % % 7-12-vuotiaista ja yli 79 % 13–15-vuotiaista asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä koulusta. Ruotsinkielisten oppilaiden tilanne on heikompi, sillä noin 90 % 7-12-vuotiaista ja vain noin 50 % 13–15-vuotiaista asuu alle viiden kilometrin päässä koulusta. Kuntien välillä ja läänien sisälläkin on kuitenkin suuria eroja.

Kuljetusoppilaiden osuus on lievästi kasvanut muissa kuin Etelä-Suomen läänissä. Myös esiopetusoppilaat ovat nykyisin oikeutettuja koulukuljetukseen, mikä selittää osan kasvusta. Itä-Suomen ja Lapin läänissä kuljetusoppilaita on lähes kolmannes perusopetuksen oppilaista, kun Etelä-Suomessa heitä on noin 16,5 prosenttia. Lakisääteisen enimmäisajan ylittäviä kuljetuksia oli joka kymmenennessä kunnassa. Lääninhallituksen toteavat, että koulumatka- ja odotusaikoja on seurattava paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti.

Lääninhallitusten tekemä kysely osoittaa, että kouluverkkokysymykset ovat ajankohtaisia kunnissa. Kunnallisen toimielimen hyväksymä kouluverkkosuunnitelma lukuvuodelle 2006–2007 ja siitä eteenpäin oli lähes joka toisessa kyselyyn vastanneessa kunnassa. On kuitenkin ilmeistä, että eriasteisia kouluverkkoa koskevia suunnitelmia on lisäksi valmisteilla hyvin monissa kunnissa.

Kouluverkon harveneminen tulee jatkumaan. Perusopetuksen saavutettavuus on tämän vuoksi tärkeä seurannan kohde tulevinakin vuosina. Ikäluokkien pieneneminen alkaa ensi vuosikymmenellä myös nuorisoikäluokissa. Lääninhallitukset laajentavatkin saavutettavuuden arvioinnin tänä vuonna myös lukiokoulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen. Tuloksia on käytettävissä vuoden kuluttua. Lisäksi lääninhallitukset selvittävät vuonna 2007 tarkemmin pienten koululaisten kuljetusaikoja. Eduskunta on edellyttänyt säännöksiä muutettavaksi niin että kuljetusajat lyhenevät.

Koulutustakuun tavoite toteutumassa

Arvioinnissa selvitettiin myös vuonna 2005 peruskoulun päättäneiden välitöntä sijoittumista koulutukseen. Vuoden 2008 koulutustakuun tavoite (96 prosenttia peruskoulun päättäneistä jatkaa samana vuonna koulutuksessa) saavutettiin jo toisena vuonna peräkkäin Lapin läänissä. Muissa lääneissä tavoitteesta jäätiin 0,1–2,6 prosenttia. Koulutuksen ulkopuolelle jäi tyttöjä enemmän kuin poikia. Tytöt onnistuivat poikia paremmin lukioaikeissaan ja pojat pääsivät paremmin haluamaansa ammatilliseen koulutukseen. Toiveet toteutuivat keskimäärin 94 prosenttisesti.

Yhteishakuun osallistui lähes 98 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Lukioon haki 56 prosenttia ja ammatilliseen koulutukseen 43 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Lukiokoulutukseen sijoittui noin 53 prosenttia ja ammatilliseen koulutukseen noin 40 prosenttia ikäluokasta

Lääninhallitukset ehdottavat, että koulutustakuun saavuttamiseksi tilastointia ja opiskelun seurantaa kehitetään ottamaan huomioon myös koulutuksen ulkopuolelle jääneet. Opiskelijoiden yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia ja koulutuksen joustavuutta on lääninhallitusten mukaan lisättävä. Lääninhallitukset ehdottavat myös lukio- ja ammatillisten opintojen yhdistämismahdollisuuksien lisäämistä. Lisäksi lääninhallitukset katsovat, että oppilaita tulisi entistä vahvemmin kannustaa valitsemaan aloja, jotka ovat perinteisesti kiinnostaneet vain toista sukupuolta.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi turvata jokaiselle perusopetuksen päättävälle nuorelle koulutuspaikan sekä riittävän opintojen ohjauksen ja tukitoimet. Tässä tarkoituksessa tullaan mm. lisäämään ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja. Myös ohjausta on tarkoitus kehittää edelleen.

Kirjastoissa riittämättömästi henkilöstöä

Kirjastotoimen osalta arvioinnin kohteena olivat kirjastotoimen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys, henkilöstörakenteen tarkoituksenmukaisuus sekä kirjastohenkilöstön osaamisen ylläpito. Arvioinnin mukaan kirjastojen henkilöstömäärä ei ole kehittynyt monipuolistuvien ja erikoistuvien tehtävien edellyttämällä tavalla. Lähes joka kolmannen kirjaston palvelutaso on henkilöstömäärällä mitattuna heikko. Lääninhallitusten mukaan valtaosalla kirjastoista on hyvin koulutettu, kirjastoasetuksen mukaan kelpoinen henkilöstö. Korkeakoulutetun henkilöstön osuus on tavoitteen mukainen (1/3) joka toisessa kirjastossa.

Kirjastojen riittämättömät henkilöstöresurssit heikentävät kansalaisten tasavertaisia mahdollisuuksia saada laadukkaita kirjastopalveluja. Alueelliset erot ovat kasvaneet ja uhkaavat väestökatoalueilla kasvaa edelleen kirjastohenkilöstön eläköitymisen myötä.

Kirjastotoimesta vastaavan tehtäväkenttä on laajentunut ja osa-aikaisten johtajien määrä kasvanut. Lisääntynyt kirjastotoimen organisointi kuntien välisenä yhteistyönä ei ole aina taannut riittävää henkilöstöä ja henkilöstön koulutustasoa. Henkilöstöllä ei ole riittäviä mahdollisuuksia erikoistua ja henkilöstön täydennyskoulutuksen määrä jää selkeästi alle tavoitetason, 6 päivää vuodessa, koko maassa eikä osaamistarpeita ole kartoitettu.

Liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikalla edistettävä liikuntamahdollisuuksia

Liikuntatoimen arviointikohteena olivat kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten liikunnassa. Arviointi on osa kolmivuotista kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen arviointiteemaa. Arvioinnin mukaan Suomen kunnista 64 % pyrkii vaikuttamaan aikuisten liikuntaan käyttömaksuilla, mutta se on vain yksi monista keinoista, joilla kunnat aktivoivat aikuisväestöä liikkumaan. Useammin käyttömaksupolitiikalla vaikutetaan liikuntaharrastukseen kaupunkimaisissa kunnissa.

Kuntien liikuntapaikkatarjonta vastaa hyvin aikuisten eniten harrastamia liikuntalajeja. Ainoastaan uima- ja jäähallipalvelujen saavutettavuuden suhteen maalla ja kaupungissa asuvat kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa. Maaseutumaisista kunnista vain 17 %:ssa on uimahalli, kun vastaavasti 86:ssa kaupunkimaisista kunnista voi uida kunnan omassa uimahallissa. Kunnista, joilla ei ole tarjota aikuisväestön tarvitsemia liikuntapaikkoja, viidesosa ilmoitti tukevansa aikuisten liikuntaryhmiä tai yksittäisiä aikuisia liikuntaharrastajia liikuntatila-avustuksilla ja 20 % kuljetuksilla tai kuljetusavustuksilla.

Liikuntapaikkojen käyttömaksuissa on suuria eroja. Käyttömaksun suuruuteen vaikuttaa liikuntapaikan palvelutarjonta ja palvelun laatu. Samantasoisesta palvelusta joutuu maksamaan eri hinnan riippuen asuinkunnasta. Jäähalli on tarkastelluista tuntihintaisista sisäliikuntatiloista käyttäjille kallein. Sen keskimääräinen tuntihinta oli 55 euroa. Kuntosalien kertamaksut vaihtelivat nollasta seitsemään euroon. Uimahallien kertamaksu aikuisille vaihteli nollasta kahteentoista euroon. Alle viidellä eurolla, jota pidettiin kohtuullisena, uimahalliin pääsee 85 %:ssa uimahalleista.

Kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen tulee perustua virallisesti hyväksyttyihin käyttömaksujen määräytymisperusteisiin, joissa maksujen vaikutukset kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen on arvioitu.

Nuoret sijoittuvat työpajajakson jälkeen myönteisesti

Nuorisotoimen osalta peruspalvelujen arviointikohteena oli nuorten työpajatoiminta. Suomessa oli vuonna 2004 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 95 000 nuorta. Yksikään lääneistä ei yltänyt asetettuun tavoitteeseen, jossa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus olisi alle 8 %. Ulkopuolisten nuorten suurimäärä osoittaa puutteita yhteiskunta- ja koulutustakuun toteutumisessa.

Työpajatoiminta tavoittaa hyvin työttömiä nuoria. Työpajatoimintaan osallistui vuonna 2006 yhteensä 10 532 valmentautujaa, joista alle 29-vuotiaita oli 6 810. Pajatoiminta tavoitti 20,2 % alle 25-vuotiaista työttömistä nuorista. Pajapalveluiden tavoitettavuudessa on puutteita. Valtakunnallisen tavoitteen palveluiden saatavuudesta täyttyi 72 %:sta kunnista.

Työpajatoiminnan vakinaistaminen etenee, mutta hitaasti. Työpajoista 82 % toimii vakinaisluonteisesti. Sijoittuminen pajajakson jälkeen on parantunut, mutta edelleen viidesosa nuorista päätyy työttömäksi. Työpajoista 20 % ei seurannut nuorten sijoittumista edes välittömästi työpajajakson jälkeen.

Suomeen tulisi luoda Ruotsin kaltainen lakisääteinen peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä, joka kestäisi siihen asti, kun nuori on täyttänyt 20 vuotta. Sen tulisi taata nuorelle koulutus- ja yhteiskuntatakuun mukaista aktiivitoimintaa. Pajapalveluiden tarve ja tavoitettavuus kunnittain ja seutukunnittain tulisi arvioida ja ottaa kaikilla pajoilla käyttöön seurantajärjestelmä.

- - -

Lisätietoja:
- suunnittelupäällikkö Kirsi Kangaspunta, opetusministeriö, puhelin (09) 160 77252
- opetus: johtaja Eeva-Riitta Pirhonen, opetusministeriö, puh. (09) 160 77268
- kirjastot: kulttuuriasiainneuvos Kirsti Kekki, opetusministeriö, puhelin (09) 160 77240
- liikunta: kulttuuriasiainneuvos Seppo Paavola, opetusministeriö, puhelin (09) 160 77344
- nuorisotoimi: ylitarkastaja Jaana Hätälä, opetusministeriö, puhelin (09) 160 77228

- - -

Peruspalvelujen arviointiraportti on luettavissa kokonaisuudessaan sisäasiainministeriön internet-sivuilla

tp, pe
Lääninhallitusten peruspalvelujen arvioinnin valtakunnallinen raportti vuodelta 2006 luovutetaan sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljaselle perjantaina 1.6.2007 kello 9.30  Säätytalon sali 23, Snellmaninkatu 9-11, Helsinki