Etusivu Tiedotteet Opetusministeriö jakoi vuoden 2002 Suomi-palkinnot

Opetusministeriö jakoi vuoden 2002 Suomi-palkinnot

tiedote
03-12-2002

Opetusministeriö palkitsi kahdeksan yksittäistä taiteilijaa ja yhden lastenkulttuuria edustavan tapahtuman 16 800 euron suuruisilla Suomi-palkinnoilla. Palkinnot luovutti kulttuuriministeri Kaarina Dromberg tiistaina Helsingissä.

Vuoden 2002 palkinnon saivat professori Lasse Pöysti, oopperalaulaja Jorma Hynninen, muusikko Anna-Mari Kähärä, kirjailija Fredrik Lång, Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali, kirjailija Pirkko Saisio, lasinpuhaltaja Unto Suominen, tanssipedagogi Riitta Vainio ja taiteilija Maaria Wirkkala.

Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi myös olla huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan antama tunnustus ja samalla kiitoksenosoitus taiteellisesta luomistyöstä. Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

– Valintatehtävä ei ole ollut helppo, mutta palkinnonjakajalle mieluisa. Suomesta löytyy uskomaton määrä taiteellista luovuutta, suunnaton määrä taiteilijoita, joilla on erityinen kyky tuottaa taidetta meidän kaikkien iloksi, kulttuuriministeri Dromberg totesi.

SUOMI-PALKINTO 2002 PERUSTELUT:

Professori Lasse Pöysti

Lasse Pöysti on näyttelijänä käsite: hänen uransa on suomalaisen näyttelijätaiteen legenda. Rakastetun lapsitähden ajoista se on jatkunut yli 60 vuotta ja tällä hetkellä yhä jatkuu vahvana, taiteellisesti täysipainoisena ja loistokkaana. Hän hallitsee teatterin tyylit ja hurmaa laaja-alaisuudellaan. Hän on myös elokuva- ja Tv-näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, kääntäjä, sadunkertoja. Lasse Pöystin näyttelijänlaatu ei mahdu määritelmiin: se ulottuu Kustaa III:sta ja Galileo Galileista Elefanttiin ja revyiden nokkelaan sanailijaan.

Pöysti näyttelee molemmilla kotimaisilla kielillä. Hän on johtanut Lilla teaternia, Tampereen Työväen Teatteria ja Kungliga Dramatiska teaternia Tukholmassa. Hän on ollut taiteilijaprofessori, saanut 5 Jussi-patsasta, elokuvataiteen valtionpalkinnon kahdesti ja ruotsalaisen Chaplin-palkinnon. Hän on kirjoittanut kolme muistelmateosta (Lassen oppivuodet, Jalat maahan ja Lainatakki). Hän on kääntänyt näytelmiä.

Lämmin avarakatseisuus ja huumori liittyvät hänessä terävään analysointikykyyn. Hän on nopea ja yllättää roolitöillään yhä uudestaan. Hän on osa suomalaista teatterihistoriaa, nykypäivää ja myös tulevaisuutta.

Oopperalaulaja Jorma Hynninen

Jorma Hynnisen lupaava ura kansakoulun opettajana katkesi Lappeenrannan yksinlaulukilpailun voittoon vuonna 1969. Siitä alkoi ainutlaatuinen, yli kolmekymmentä vuotta jatkunut - ja yhä jatkuva – ura monivoimaisena baritonina, oopperajohtajana niin Kansallisoopperassa ja Savonlinnassa, sekä opettajana, yksinlaulun professorina Sibelius-Akatemiassa.

Hynninen on yhtä lailla väkevä Sibeliuksen tai Aulis Sallisen Kullervo, Einojuhani Rautavaaran koskettava Vincent tai Aleksis Kivi kuin Mozartin sulava Don Giovanni tai Verdin pelottava Macbeth. Jorma Hynnisen baritoni on innoittanut kriitikot niin New Yorkissa kuin Pariisissa tai Milanossa suorastaan runollisiin ylistyksiin. Hynnisen nöyrä mutta nöyristelemätön taide ottaa yleisönsä yhtä lailla konserttisaleissa, Schubertin Winterreisen riipaisevalla taipaleella, kuin myös kirkoissa ja tuvissa, Leppävirralta kaikkialle maailmaan ja takaisin.

On tuskin sattumaa, että Jorma Hynnisen suksi on kulkenut samaa latua kuin aikamme suomalaisen oopperan hämmästyttävä nousu ja kukoistus.  Oopperajohtajana Jorma Hynnisen uljas baritoni on aina kajahdellut rohkean etsimisen ja löytämisen välttämättömyyttä suomalaisessa musiikkielämässä.

Muusikko Anna-Mari Kähärä

Anna-Mari Kähärä tunnetaan ennen kaikkea luovana ja ennakkoluulottomana muusikkona. Hänen kykynsä myös näyttelijänä, komediennena, laulajana, säveltäjänä ja sovittajana ovat kaikki kiiteltyjä. Näin muodoin voidaankin puhua taiteilijasta, jonka luovuus sellaisenaan ansaitsee tulla palkituksi; ansaitsee tulla päästetyksi vapaaksi, irti kellokorttien kahleista. Hiljattain Jazzliiton Yrjö-palkinnon saanut Kähärä on loistanut jazzpuolella mm. How many sisters- ja ZetaBoo - yhtyeidensä kanssa. Parin viime vuoden aikana hän on esiintynyt myös duona viulisti Pekka Kuusiston kanssa.

Kähärä on esiintynyt myös mm. Uuden Musiikin Orkesterin ja lukuisten sinfoniaorkesterin kanssa. Ulkomailla häntä on nähty mm. Adiemus Singersien riveissä. Myös suomalaisen, maailmallakin mainetta niittäneen lauluyhtye Rajattoman Boundless -levyn tuotanto on Kähärän käsialaa.

Tämän Viitasaarelta tulevan perheenäidin monipuolisuutta kuvaavat hyvin lukuisat sävellys- ja sovitustyöt, joiden skaala kulkee klassisesta musiikista jazziin, viihdemusiikista teatteri- ja elokuvaproduktioihin, sekä kuoro- ja lauluyhtyemusiikkiin.

Lauluäänensä lisäksi Kähärän soittimina toimivat ongelmitta ainakin haitari, kosketinsoittimet sekä viulu. Paitsi soittimilla, Kähärä leikittelee myös sujuvasti erilaisilla musiikkityyleillä. Ajalleen tunnusomaisesti hän ei kumartele musiikillisia raja-aitoja, vaan kaataa ne. Hän ei koe olevansa ainakaan jazzmuusikko, mutta myöntää jazzin olevan mukana lähes kaikissa hänen tekemisissään.

Kirjailija Fredrik Lång

Fredrik Lång julkaisi esikoisromaaninsa ”Ockupationen” vuonna 1978. Tänään hän on yksi maamme eturivin kirjailijoista, jotka kertovat miehen roolista nykypäivän yhteiskunnassa. Huumorilla ja viisaudella, hellyydellä ja surulla sekä itseironialla hän kuvaa rakkautta ihanteisiin ja rakkauden ihannointia.  Hänen viimeisin romaaninsa ”Kärsivä mies ei rakastu” on terävä ja viihdyttävä moderni moraliteetti.

Fredrik Lång debuterade som författare 1978 med romanen ”Ockupationen”. Idag är han en av Finlands främsta författare som beskrivet mannens roll i dagens samhälle. Med pyrande humor och klokhet, med ömhet och sorg och med glimt av ironi behandlar han kärleken till ideal och idealiseringen av kärlek. Hans senaste roman ”Något som liknar en roman av Fredrik Lång” är en skarp och underhållande modern moralitet.

Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali

Vuodesta 1981 Oulun kansainvälinen festivaali on ollut ikkuna maailman lasten- ja nuortenelokuviin. Festivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja Pentti Kejonen on omalla uutteralla työllään osoittanut miten tärkeä lastenelokuva on lasten elämässä. Festivaalin monipuolinen ohjelmisto on lämmittänyt niin lasten kuin lasten kulttuurista kiinnostuneiden sydämiä ja innostanut kotimaisia lastenelokuvan tekijöitä taistelemaan lastenelokuvan puolesta.

Oulun kansainvälinen lastenelokuvafestivaali toimii tiiviissä yhteydessä Kansainvälisen lasten- ja nuorten elokuvakeskuksen CIFEJ:n kanssa ja on osa Eurooppalaisten elokuvafestivaalien verkostoa.

Kirjailija Pirkko Saisio

Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno (1975) oli merkittävä tapaus suomalaisen kirjallisuuden kentässä: romaani helsinkiläisen työläisperheen vaiheista sodanjälkeisinä aikoina, keskipisteessä tyttären kehityskertomus jossa yksilölliset ja poliittiset ristiriidat iskevät yhteen. Modernille työläisromaanille oli tilaus, ja sen toteutti modernin kerrontatekniikan suvereenisti hallitseva naiskirjailija.

Saision tuotanto - 12 romaania, näytelmiä - on teos teokselta yllättänyt lukijansa ja kriitikkonsa. Tuotannosta puuttuvat kirjailijan tuotemerkiksi muuttuvat toistuvat temaattiset ja rakenteelliset ainekset - jopa tuotantoa yhdistävä kirjailijanimi. Romaanien lajityypit vaihtelevat kehitysromaanista draamalliseen pienoisromaaniin ja radikaalisti uuteen uskonnolliseen romaaniin, jota edustaa Jukka Larssonin nimellä julkaistu kolmesta romaanista koostuva ´Kärsimystrilogia´ (yhteispainos 1993).

Saisio on yhdistellyt 1990-luvun romaaneissaan kerronnan eri lajeja. Eva Weinin nimellä julkaistut romaanit punovat yhteen sukukronikan ja Raamatun tarina-ainesta, romaaneissa ´Pienin yhteinen jaettava´(1998) ja ´Vastavalo´(2000) fiktioon lomittuu autobiografisia aineksia. Pirkko Saision tuotanto on kaikessa moninaisuudessaan jyrkästi omaleimainen. Saision tunnistaa tyylistään, jolle on ominaista sanonnan jäntevyys, herkkä korva puhutulle kielelle ja mieleenpainuvien yksityiskohtien runsaus. Näitäkin olennaisempaa on maailmankuvan eettinen ulottuvuus - pureutuminen ´pienimpään yhteiseen jaettavaan´, selviytymisen yksilöllisiin ehtoihin.

Lasinpuhaltaja Unto Suominen

Lasinpuhaltaja Unto Suominen on suomalaisen lasitaiteen monipuolinen taustavaikuttaja. Tämä pitkän linjan ammattilainen on työskennellyt Nuutajärvellä yli 50 vuotta ja tehnyt töitä useimpien Suomen lasimuotoilijoiden kanssa kuluneiden vuosikymmenten aikana (mm. Oiva Toikka, Heikki Orvola, Kerttu Nurminen, Markku Salo, Brita Flander). Nuutajärven lastitehtaalla hän on vastannut tunnettujen lasitaiteilijoidemme tärkeimpien teosten toteuttamisesta.

Unto Suomisen ura lasinpuhaltajana alkoi vuonna 1944 Nuutajärven lasitehtaalla. Tultuaan palkatuksi lasitehtaalle, alkaa lasityöntekijän pitkä taival lasinpuhaltajamestariksi. Perinteisesti työskennellään ensin vähemmän ammattitaitoa vaativissa tehtävissä ja noustaan askel askeleelta vaativampiin tehtäviin ammattitaidon lisääntyessä. Näiden askelmien läpikäyminen kestää noin kymmenen vuotta.

Voidaan surutta sanoa, että Suomiselle ei ole minkään muotoisen esineen valmistus mahdotonta. Kaikkiin muotoihin hän on valmis ja löytää niihin sopivat työtavat.

Lasinpuhaltajamestari Suominen on ollut ja on edelleenkin esimerkkinä nuoremmille. Uutteralla itsensä kehittämisellä hän on saavuttanut erinomaiset taidot ja tiedot lasin valmistuksesta. Näitä taitoja hän on ollut jakamassa nuoremmille mm. opettajan tehtävissä. Pitkän uransa aikana Suominen on opettanut mm. Taideteollisessa korkeakoulussa ja useissa muissa kotimaisissa kouluissa sekä ulkomaisissa oppilaitoksessa mm. Ruotsissa, Kanadassa ja Tsekissä. Taideteollisessa korkeakoulussa Unto Suominen on osallistunut lasisuunnittelun opetuksen ja alan tutkimuksen kehittämiseen alusta lähtien. Hän on toiminut tuntiopettajana sekä tutkimusryhmien asiantuntijajäsenenä korkeakoulun lasitutkimuksen merkittävimmissä projekteissa. Unto Suominen on taideteollisen korkeakoulun kunniajäsen vuodesta 2002.

Mestari Suominen on uhrannut koko aktiivielämänsä lasille. Hän on saavuttanut sellaisen ammattitaidon, jota nuorempien lasityöntekijöiden on kenties enää mahdoton tavoittaa.

Tanssipedagogi Riitta Vainio

Riitta Vainio toi 60-luvulla amerikkalaisen modernin tanssin tekniikan Suomeen. Vainion Kotka-tanssi esitettiin televisiossa 1962 ja siitä katsotaan suomalaisen modernin tanssin saaneen alkunsa. Yhdysvalloissa vankan akateemisen tanssikoulutuksen saaneen Vainion mukana uusi taidetanssi ammattilaistui Suomessakin. Monia Vainion koreografioita nähtiin televisiossa ja hänen ryhmänsä kiersi ympäri Suomea. Vainio edusti aikalaisilleen dynaamista, vahvaa, itsenäistä naista. Sitä hän edustaa vieläkin. Muun muassa esiintymällä edelleen hän ui taidetanssin nuoruutta korostavaa valtavirtaa vastaan.

Tanssin kentät olivat 60- ja 70-luvuilla hyvin myrskyiset. Vainio nousi julkkikseksi ja sai osakseen paljon ihailua, mutta törmäsi myös vastustukseen ja ennakkoluuloihin. Hän vetäytyi 70-luvulla julkisuudesta, mutta jatkoi työtään muilla tavoin. Jo 60-luvulla hän oli tiedostanut tanssin hoitavat, terapeuttiset ja uskonnolliset elementit, ja ne nousivat nyt esiin. Hän vei tanssin ihmisten keskelle ja käyttöön: vankiloihin, sairaaloihin, kirkkoihin ja gallerioihin.

Näyttämöille Vainio palasi 1990-luvulla. Hänen esiintymisensä ovat nostaneet esiin ajankohtaisia kysymyksiä esimerkiksi suomalaisen tanssin perinteestä ja identiteetistä sekä vanhenevan naistanssijan tulevaisuudesta.

Vainio on aina etsinyt tanssilleen sellaisen väylän, joka on mahdollista toteuttaa ja jonka hän itse voi allekirjoittaa. Hän on perustanut kouluja, opettanut, luennoinut, parantanut, kehittänyt sekä tuonut ulkomaisia opettajia ja esiintyjiä Suomeen. Hänen koreografiansa ovat olleet uutta luovia, poikkitaiteellisia ja kunnianhimoisia.

Riitta Vainio viettää tänä vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa.

Taiteilija Maaria Wirkkala

Maaria Wirkkalan taiteellinen tuotanto on monialaista vaihdellen pienen pienistä esinesommitelmista suurien kaupunkimaisemien "valomaalauksiin". Hänen teostensa kiinnittyvät aikaan, ne ovat korostetusti tapahtumassa juuri tässä ja nyt, tilassa, jossa jo aistii niiden nopean katoavaisuuden. Esinesommitelmat ovat usein vain pala arkista arkea, joka taiteilijan hiuksenhienossa ohjauksessa saa uuden merkityksen - mitättömästä on syntynyt merkittävää

Maaria Wirkkala oli tänä vuonna Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilija, jonka näyttely So What oli esillä Helsingin Taidehallissa syyskesällä.  Annetun näyttelytilan Wirkkala oli kääntänyt sirkukseksi karuselleineen kaikkineen. Vuonna 1999 hänen teoksensa Sokea seinä oli osa Kiasman Saman taivaan alla olevaa kaupunkitila näyttelyä. Teoksessaan Wirkkala poimi valolla muutoin huomiotta jääviä muotoja ja pintoja. Maaria Wirkkalan teoksia on ollut toistuvasti esillä merkittävissä ulkomaisissa näyttelyissä, mm. 1995 ja 2001 Venetsian Biennaalissa..

_ _ _

Lisätietoja:
-  johtaja Rauno Anttila, puh. 09-160 77470

Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg jakaa Suomi-palkinnot tiistaina 3.12.2002 klo 12.00, valtioneuvoston juhlahuoneisto, Eteläesplanadi 6, Helsinki

ss

Etusivu Tiedotteet Opetusministeriö jakoi vuoden 2002 Suomi-palkinnot