Hyvät kuulijat,

Järjestö- ja vapaaehtoistoiminta on edelleen suomalainen voimavara. Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalaiset osallistuvat ahkerasti vapaaehtoistoimintaan. Erityisesti suomalaiset nuoret ovat menneinä vuosina osallistuneet järjestettyyn toimintaan, niin liikunta-, kulttuuri-, kuin nuorisojärjestöissä.

Viime vuosina on kuitenkin nähty merkkejä siitä, että nuorten sitoutuminen perinteiseen järjestötoimintaan on hiukan hiipumassa.
Nuorten aktiivisuus ja yhteisöllisyys eivät ole vähentyneet, mutta ne ovat muuttamassa muotoaan. On puhuttukin niin sanotusta kevytaktivismista, jossa kansalaistoiminta ei ole riippuvaista järjestörakenteista, vaan toimintaa organisoidaan omaehtoisesti esimerkiksi internetin erilaisten yhteisöpalvelujen välityksellä.
Saatetaan esimerkiksi allekirjoittaa vetoomuksia ja ryhtyä jonkun kansalaisjärjestön kampanjan kuukausilahjoittajaksi ilman, että olisi erityistä tavoitetta aktivoitua toimimaan kyseisessä järjestössä sen konkreettisemmin.

Toisaalta nuoret ovat viime vuosina järjestäneet itse suuriakin kulttuuri- ja tietokonepelitapahtumia, joihin ei ole edes haettu valtionavustuksia. Tämä on sikäli uutta, että suomalainen kansalaistoiminta on ollut aikaisempina vuosikymmeninä vahvasti yhdistysmuotoista, järjestöjen hallinto hierarkkista ja toiminta vahvasti kytkeytynyttä valtioon avustusjärjestelmän kautta.

Vaikka nuorten omaehtoinen ja itsenäinen toiminta perinteisten järjestöjen ulkopuolella lisääntyykin jatkuvasti, järjestötoiminnalla on ollut ja on edelleen merkittävä kasvatustehtävä.

Nuorena erilaisessa järjestötoiminnassa mukana olleet ovat menestyneet usein aikuisenakin: suuri osa kansanedustajista, ministereistä sekä yritys- ja etujärjestöjohtajista on ollut lapsena ja nuorena järjestötoiminnassa mukana oppimassa alkeet yhteisölliselle toiminnalle.

Aikaisempina vuosikymmeninä areenana oli Teiniliitto, jossa viilattiin imperialismin vastaisia julkilausumia, nykyään muun muassa opiskelijapolitiikka, nuorisovaltuustot, nuorten filosofiatapahtumat ja ympäristöjärjestöt.

Uskon, että tärkeintä on aktiivisuus sinänsä, eikä välttämättä aktiivisuuden organisaatiorakenne.
Olen varma siitä, että ne nuoret, jotka tänään järjestävät erilaisia tapahtumia ja toimivat eri rooleissa löyhissä yhteistyöverkoissa ja netissä, ovat tulevia vaikuttaja. Kaikki ehkä eivät löydä perinteisiä järjestöjä, puolueita ja vaikuttamiskanavia, mutta he voivat luoda uusia tapoja kansalaisyhteiskunnan keskustelulle ja vaikuttamiselle poliittiseen päätöksentekoon.

Puolueet ja niiden nuorisojärjestöt ovat kuitenkin myös tulevaisuudessa tärkeä osa demokratian uusintamista pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme.
Nuoria tarvitaan poliittisessa järjestötyössä. Tämän vuoksi terrori-isku Norjan työväenpuolueen kesäleirille tänä kesänä oli äärimmäisen järkyttävä.
Kyseessä ei ollut ainoastaan yksittäisen mielipuolen teko, kuten julkisuudessa useimmiten on määritelty, vaan johdonmukainen yritys tuhota kokonainen sukupolvi tulevaisuuden päätöksentekijöitä. Silmittömän poliittisen väkivallan motiiveina olivat muun muassa radikaali islamin ja monikulttuurisuuden vastaisuus sekä naisviha.

Rasismi, ahdaskatseinen suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ovat olleet nousussa viime vuosina myös Suomessa.

Vielä 2010-luvulla, jotkut tahot haluavat kaventaa aborttioikeutta, joka on naisten ruumiillisen itsemääräämisoikeuden yksi keskeisiä saavutuksia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride -tapahtumaa vastaan tehtiin kaasuisku vuosi sitten kesällä. Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin erilaisten äärioikeistolaisten ryhmien kansainvälinen kokous.


Hyvät kuulijat

Nuorisolain lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa nämä nuorisolain periaatteet ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.
On muistettava, että myös valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen toiminnan avustaminen pohjaa viime kädessä nuorisolaissa linjattuihin arvoihin.

Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu, että nuorisotyön keskeisiä lähtökohtia ovat yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus, keskinäinen kunnioitus ja tasa-arvo sekä paikallinen, alueellinen ja maailmanlaajuinen yhteisvastuu.
Valtionavustusta myönnettäessä otetaan myös huomioon järjestöjen toiminnan laajuus ja ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys.
Nuorisotyön avustuksissa tullaankin entistä tarkemmin kiinnittämään huomio toimintaa ohjaavaan arvopohjaan ja toimijoiden sitoutumiseen nuorisolain arvopohjaan.

Kysymys ei ole siitä, ettei hyväksytä sananvapautta, vaan siitä, että nuorisoalan rahoituksella tuetaan nuorisolain toteuttamista.
Esimerkiksi maahanmuuttokriittisyyteen verhoiltua rasismia ei ole mitään syytä tukea julkisilla varoilla, jos tavoite määrärahoilla on monikulttuurisuuden lisääminen.

Eduskunnan sivistysvaliokunta on taannoisessa lausunnossaan toivonut, että valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen avustukset olisivat aidosti tulosperusteisia. Samalla painotetaan lisäksi sitä, että tulosperusteisuus ei saa johtaa vapaan kansalaistoiminnan sisältöjen yksityiskohtaiseen määrittelyyn rahoittajan taholta.
Korostankin, että valtiovalta ei halua sanella, millaista kansalaistoimintaa Suomessa saa tai ei saa olla. Valtionavustusten myöntäjän tulee kuitenkin avustuspäätöksiä tehdessään seurata, kuinka hyvin avustettavien järjestöjen toiminta on yhteensopivaa avustusperiaatteiden kanssa - ja nuorisojärjestöjen kohdalla selkeänä ohjenuorana ovat siis nuorisolain periaatteet – tarkkaan ottaen lain kirjain, nuorisolain ensimmäinen pykälä.

Rasismin ja ahdasmielisyyden nousu on kohdattava suurina poliittisina haasteina. Samalla kun korostamme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta keskeisenä kansalaistoimintaa ohjaavina periaatteina, jotka kaikkien on otettava huomioon, on myös olennaista puuttua syihin, joista monet näistä näkemyksistä kumpuavat.
Ympäri Eurooppaa, Pohjois-Afrikassa ja myös Yhdysvalloissa on nähty laajamittaisia nuorisoprotesteja työttömyyttä ja yhteiskunnallista osattomuutta vastaan. Suomessakin nuorten työttömyysluvut ovat huolestuttavia ja tähän ongelmaan yritetään etsiä ratkaisua yhteiskuntatakuulla.
Nuorten yhteiskuntatakuu on määrä toteuttaa niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.
Olennaista on toteuttaa tämä uudistus niin, että nuorten osattomuuden kokemus ei lisäänny, ja että he voivat itse vaikuttaa heitä koskeviin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.
Suomalaiseen järjestelmään kuuluu kansalaistoiminnan ja julkisen vallan eli valtion ja kunnan läheinen yhteistyö. Veikkausvoittovaroista menee merkittävä osa erilaisille järjestöille. Erityisesti nuorisojärjestöille valtionavustukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Valtionavustukset ovat selkeä signaali siitä, että kansalaisjärjestötoiminnalla on valtion tuki takanaan, niin henkinen kuin aineellinenkin.

Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kannalta kansallinen pelimonopoli on elintärkeä. Pelimonopolin ansiosta valtakunnallisia nuorisojärjestöjä ja nuorisotyötä tekeviä järjestöjä on tuettu yleisavustuksilla tänä vuonna 15,5 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi on tuettu lukuisten järjestöjen hankkeitakin.
On kuitenkin muistettava, ettei Veikkauksen tuotto-odotuksia voi nostaa pilviin. Vastuullisuus tarkoittaa, ettei voittoa voida maksimoida, vaan että mahdollisten pelihaittojen syntymistä tarkkaillaan ja sopeutetaan toimintaa tarvittaessa. Realismia on nyt varautua tulevien vuosien osalta laskevaan tuottoon ja toimia sen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansalaisjärjestöjen riippuvuutta valtionavusta on kevennettävä.

Valtionapu ei ole kuitenkaan ainoa rahoituskanava. On muistettava, että meillä on aktiivisia nuorten suosimia järjestöjä, jotka eivät edes hae avustuksia, esimerkiksi Amnesty ja Greenpeace.
Valtiovallan on toki myös omalla toiminnallaan pidettävä huoli siitä, että pelimonopolilla saavutetaan se, mitä sillä tavoitellaankin, eli että veikkausvoittovarat käytetään taiteen, tieteen, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen. Tästä siivusta oman osansa ansaitsevat vastaisuudessakin erilaiset arvokasta työtä tekevät kansalaisjärjestöt.

Te läsnäolijat edustatte monipuolisesti suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Me opetus- ja kulttuuriministeriössä teemme kaikkemme sen eteen, että järjestöjen edellytykset monimuotoisen kansalaistoiminnan toteuttamiseen ja ylläpitämiseen säilyvät myös jatkossa.

Toivotan teille erittäin hyvää järjestöpäivää.