Hemsidan Tal

Viikin normaalikoulun 140-vuotisjuhla

Tidpunkt
24-04-2009
Talare
Henna Virkkunen
Evenemang/Plats
Viikin normaalikoulun 140-vuotisjuhla, Helsinki
(puhuttaessa muutokset mahdollisia)

Arvoisat juhlavieraat, Hyvät Viikin normaalikoulun oppilaat, opettajat ja ystävät!

Minulla on ilo tuoda opetusministerin ja koko valtioneuvoston tervehdys juhlivalle Viikin normaalikoululle.

Tällaisena juhlapäivänä menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat kiinnostavalla tavalla. Tämä kohtaaminen synnyttää monia kysymyksiä ja herättää uteliaisuutta. Minut se houkuttelee matkalle.

Teen nyt pienen aikamatkan ja kutsun teidät, hyvä juhlaväki, 140 vuotta ajassa taaksepäin osoitteeseen Itäinen Henrikinkatu 3. Siellä - nykyisen Stockmannin tavaratalon paikkeilla - aloitti 140 vuotta sitten maamme ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu, tämän koulun edeltäjä. Nousen portaita ja ohitan koulun ensimmäisiin oppilaisiin kuuluneen Ida Aalbergin. Hän on kiirehtimässä oppitunnille. Mielessäni välähtää kysymys. Onkohan nuorella Idalla jo aavistus tulevasta urastaan kuuluisana näyttelijänä? Löydän kanslian ja kurkistan sisään. Siellä näen koulun ensimmäisen johtajattaren Minna Lindroosin. Hän pohtii koulun perustajiin kuuluvan lehtori Godenhjelmin kanssa uuden koulun opetuksen järjestelyjä. Varmaan he miettivät myös pysyvien tilojen saamista uudelle koululle.

Mikä oli tuolloin koulun henki ja kasvatustavoite? Helsingin suomalaisen tyttökoulun perustaminen sijoittui historiassamme vaiheeseen, jolloin suomalainen kansallisuusliike määritteli uutta kansalaisen roolia. Koulun tuli varustaa lapset ja nuoret sellaisilla valmiuksilla, joista tulisi olemaan hyötyä ja iloa sekä ihmiselle itselleen että kansakunnalle.

Koulun perustamisvaiheen tavoitteista on pääteltävissä, että kasvatuksen ja koulutuksen avulla ylläpidettiin kansallistunnetta ja painotettiin ahkeruutta, huolellisuutta ja työteliäisyyttä. Samalla korostettiin tasapainoisen perhe-elämän ja hyvien tapojen merkitystä. Ensimmäisen tyttökoulun julkilausuttu naisihanne oli aktiivinen, toiminnallinen ja nuhteeton nainen. Hänen peruspiirteisiinsä kuuluivat äidillisyys, uhrautuvaisuus ja toimeliaisuus. Tämä naisihanne muodosti yhdessä miehen kanssa raittiin, ahkeran ja säästäväisen kansalaisen mallin.

Koulun perustajat laativat tuolloisen tuntijaon ja opetussuunnitelman monipuolista sivistystä painottavaksi. Äsken kansliassa näkemäni koulun perustaja lehtori Godenhjelm määritteli koulun kasvatuksen perustuvan humanistiseen sivistykseen suomalaiskansallisella pohjalla. Humanistinen korostus on ilmeinen, kun tarkastelee eri oppiaineiden asemaa. Opetuksen keskuksena olivat historia, äidinkieli, tärkeimmät sivistyskielet - ruotsi, saksa, ranska ja englanti - sekä kirjallisuus. Katsottiin, että nämä oppiaineet "ovat omiansa sekä vahvistamaan ajatusvoimaa että myöskin selvittämään ihmiskunnan henkistä edistystä ja kehittämään aatteellista katsontatapaa", kuten määritelmä kuului. Muita oppiaineita olivat uskonto, maantiede, laskento, eläin- ja kasvioppi, fysiikka, kaunokirjoitus, piirustus, muoto-oppi, laulu, voimistelu ja käsityö. Oppiaineiden valikoima on monipuolinen eikä niin kovin etäällä tämänkään päivän tuntijakokeskusteluista, tuumii aikamatkaaja ja jatkaa tutustumiskierrostaan oppilaiden harrastusten pariin.

Itäisellä Henrikinkadulla 140 vuotta sitten työnsä aloittanut koulu ei ollut vain oppitunteja, vaan myös oppilaiden harrastustoimintaa. Harrastukset kuvaavat hyvin koulun henkeä ja toimintatapoja. Humanistinen painotus näkyi siinä, että kirjallisuus, teatteri - olikohan koulun oppilaan Ida Aalbergin vaikutusta - ja kirjoittaminen muodostuivat oppilaiden keskeisiksi harrastuksiksi. Oma merkityksensä oppilaiden harrastuksien suuntautumisessa oli varmaankin koulun lämminsydämisellä ystävällä, kirjailija-professori Sakari Topeliuksella. Hänestä tuli koulun monivuotinen keulakuva, jonka tapaamisia ja puheita moni koulun oppilas muisteli lämmöllä vuosikymmenien jälkeenkin. Näistä muistoista tavoitamme myös jotain koulun yleisestä ilmapiiristä. Varhaisista muistelmista tulee esille se, että oppilaiden suhtautuminen opettajiin oli kunnioittavaa ja arvostavaa. Molemmat ilmaukset esiintyvät toistuvasti muistelmissa. Opettajien etevyys tunnustettiin laajalti ja koulun antamaa opetusta pidettiin hyvänä ja perusteellisena.

Hyvät kuulijat!

Ehkä kaltaiseni aikamatkaaja joskus vuosikymmenien tai vuosisadan päästä käy tutustumassa siihen, millainen Viikin normaalikoulu oli huhtikuussa 2009 juhliessaan 140 vuoden mittaista taivaltaan. Mitä hän koulun hengestä silloin tavoittaa? Hän on varmaan lukenut koulun nykyisen toiminta-ajatuksen "Viikin normaalikoulussa on hyvä oppia ja turvallista työskennellä yhdessä". Hän on tutustunut myös koulun ilmaisemiin arvoihin, jotka korostavat keskinäistä kunnioitusta ja kaikkien kouluyhteisön jäsenten työkumppanuutta. Avoimuus, rehellisyys, yhteisvastuullisuus ja oikeudenmukaisuus on asetettu täällä Viikissä kouluyhteisön tavoitteiksi. Kouluyhteisö on täällä paikka, jossa työskentelee monenlaisia, monenikäisiä ja monissa tehtävissä olevia ihmisiä. Tämä moninaisuus on voimavara, jota koulu haluaa arvonaan suojella ja vaalia. Tällainen kuva koulusta välittyy tulevaisuuden aikamatkaajalle.

Viikin normaalikoulun toiminta-ajatuksesta ja arvoista muodostuu mielestäni kokonaisuus, jonka haluan nimetä pedagogiseksi hyvinvoinniksi. Pedagoginen hyvinvointi on hyvän oppimisen ja opetuksen perusta. Oppimis- ja työympäristö on kaikille kouluyhteisön jäsenille turvallinen ja mieluisa, kun tästä hyvinvoinnista huolehditaan yhteisvastuullisesti. Pedagogiselle hyvinvoinnille rakentuva kouluyhteisö on myös valmis muutosten kohtaamiseen. Se kykenee suuntautumaan tulevaisuuteen ja olemaan yhteiskunnan tulkki. Se sekä analysoi olevaa että hahmottelee tulevaa ja esittää vaihtoehtoja toivottavista tulevaisuuden kehityskuluista. Oppimistavoitteet asetetaan tulevaisuussuuntautuneesti: tietoja ja taitoja ei rakenneta lyhytjännitteisesti vain tätä päivää varten vaan myös tulevaisuuteen. Tällainen yhteisö on valmis tekemään arvo- ja tulevaisuusvalintoja pitkäjännitteisesti.

Viikin normaalikoulu on tehnyt selkeän tulevaisuusvalinnan toiminnassaan. Täällä on lähtökohdaksi valittu kestävän kehityksen periaate - "ekonorssina" toimiminen. Täällä opitaan jo kouluvaiheessa tiedostamaan omien valintojen merkitys yhteiselle ympäristöllemme ja tätä kautta yhteiselle tulevaisuudellemme. Ympäristötietoisuus on luonteva osa koulun opetussuunnitelmaa. Näin kasvaa halu ottaa vastuuta yhteisten asioiden hoidosta. Kestävä elämäntapa syntyy, kun jokainen kouluyhteisön jäsen oppii kestäviin arkikäytäntöihin. Itsestään, toisista ja yhteisestä ympäristöstä vastuuta tunteva lapsi ja nuori on kasvatuksen ja koulutuksen keskeinen tavoite.

Arvoisat kuulijat!

Tämän koulun ensimmäisen edeltäjän lähipiirissä oli lukuisia sellaisia henkilöitä, joiden elämäntyö liittyi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon, nykyiseen Helsingin yliopistoon. Ensimmäisen suomenkielisen tyttökoulun ja yliopiston välinen side muovasi jo perustamisvaiheessa koulun henkeä. Koulun perustajat, rehtorit ja johtavat opettajat edustivat korkeinta akateemista, pedagogista ja sivistyksellistä tietämystä.

Viikin normaalikoulun side Helsingin yliopistoon on tänä päivänäkin varsin kiinteä. Koulun yhteistyö yliopiston ainelaitosten kanssa antaa oppilaille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua tutkimuksen kiehtovaan maailmaan jo kouluvuosina. Yliopisto-opinnoista voi saada esimakua jo kouluaikana, koska tarjolla on yliopisto-opetusta fysiikan, kemian, biologian ja historian kursseilla. Koulun tiedepalkinto edistää omakohtaista tuntumaa tutkimustyöhön. Viikin normaalikoulun oppilas voi hyvällä syyllä kutsua itseään tiedekoulun oppilaaksi.

Harjoittelukoululla on oma tärkeä erityistehtävänsä yliopistojen opettajankoulutuksessa. Näin tulee olemaan myös uudistuvassa yliopistolaitoksessa. Harjoittelukoulut tulevat edelleen olemaan osa yliopistoyhteisöä. Kun katson tulevaisuuteen, näen opettajankoulutuksen merkityksen korostuvan entisestään. Tämä johtuu siitä, että opettaja on tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen perustuvan yhteiskunnan avainammatteja. Jatko-opinnoissa, työssä ja vapaa-aikana tarvittavat tiedolliset valmiudet opitaan edelleen monin osin koulussa. Ihmisen koko elämänkaaren kattava opinpolku rakentuu olennaisilta osin niistä kokemuksista, joita hän saa perusopetuksen erilaisissa oppimisympäristöissä.

Tietoverkkojen ja tietoteknisten välineiden kehitys on avannut meille kaikille lukuisia uusia oppimisen mahdollisuuksia. Lasten ja nuorten tekniset taidot hyödyntää näitä oppimisen lähteitä ovat usein jo kouluun tultaessa pitkälle kehittyneet. Oppimisessa ja sivistyksessä olennaisinta ei kuitenkaan ole tiedon tekninen hallinta. Olennaisinta on se, miten ja mitä päämääriä palvelemaan näitä tietoja ja taitoja tullaan käyttämään. Tässä opettajan rooli on keskeinen. Usko tieteen ja uuden tiedon voimaan kehitystä edistävänä tekijänä on säilynyt vahvana. Ratkaisut keskeisiin maailmaamme vaivaaviin ongelmiin löytyvät vain kyvystämme soveltaa valtavaa tietovarantoamme eettisesti kestävällä tavalla ja ihmisten oppimis- ja kehitysmahdollisuuksia kunnioittamalla. Opettajien kyky edistää tässä tarvittavia vuorovaikutustaitoja nousee olennaisen tärkeäksi tiedon välittäjän roolin rinnalle. Opettaja on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kehityksen suuntaaja. Hänen työnsä on samalla sekä ajassa elämistä että suunnan näyttämistä.

Täällä Viikissä huolehditaan vuosittain noin 250 opettajaksi valmistuvan ohjatusta harjoittelusta. Opiskelijoiden kannalta tärkeän harjoitteluvaiheen onnistuminen edellyttää läheistä yhteistyötä useiden tiedekuntien, opettajankoulutuslaitoksen ja harjoittelukoulun kesken. Mikä harjoittelussa ja harjoittelukoulujen tulevaisuudessa on keskeistä? Ohjattu harjoittelu avaa opiskelijalle monia tärkeitä näkökulmia. Opetettavien aineiden näkökulma on niistä yksi mutta ei suinkaan ainoa. Oppiaineen sisältöjen, rakenteiden ja työtapojen hallinnan tulee liittyä syvälliseen ymmärrykseen oppimisprosessin luonteesta. Oppimiskäsitys, oppilaantuntemus ja opetussuunnitelmatyö konkretisoituvat harjoittelun aikana. Yhteisöllinen työote, tietoisuus koulun sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta sekä yhteistyökyky oppilaiden vanhempien ja huoltajien sekä koulun lähiympäristön kanssa ovat opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan perusteita, joita opitaan harjoittelussa. Tuleva opettaja tarvitsee myös tietoa ja kokemusta koulun arkikäytännöistä, vastuista ja velvoitteista.

Harjoittelukoulussa rakennetaan sitä pedagogisen hyvinvoinnin perustaa, jota tuleva opettaja työssään tarvitsee ja välittää eteenpäin. Yliopistojen kouluina harjoittelukoulujen toimintaan kuuluu koulutyön ja harjoittelun ohella myös tiivis ja monipuolinen yhteistyö opetusta ja kasvatusta koskevan tutkimuksen ja tutkijoiden kanssa. Tätä tarvitaan opettajankoulutuksen ja harjoittelun kehittämisen lisäksi koulututkimuksen tukena yleisemminkin. On myös tärkeätä, että harjoittelukoulut ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa kunnan koulutoimen ja siihen kuuluvien koulujen kanssa. Näin välittyvät hyvät käytännöt puolin ja toisin.

Hyvä juhlaväki!

Koulun perustaja lehtori Godenhjelm kirjoitti:
"Sivistys itsessään on onnea, se tekee ihmisen kykeneväksi syvemmältä käsittämään olemisen tarkoitusta ja viettämään runsaampaa henkistä elämää".

Nämä sanat yli vuosisadan takaa ovat edelleen ajankohtaisia. Ne antavat suunnan ja tavoitteet tulevillekin vuosikymmenille.

Omasta ja opetusministeriön puolesta minulla on mieluisa tehtävä tervehtiä 140-vuotisjuhlaansa viettävää Viikin normaalikoulua. Toivotan menestystä ja pedagogista hyvinvointia koulun johdolle, koko henkilökunnalle, oppilaille ja harjoittelijoille - kaikille teille yhdessä ja kullekin erikseen. Onnittelen lämpimästi Viikin kouluyhteisöä ja toivotan teille iloista juhlapäivää.
Hemsidan Tal