Tiivistelmä

Nykypäivän yhteiskuntaa voidaan luonnehtia markkinavoimien säätelemäksi epävarmojen työsuhteiden, pätkätöiden ja työttömyyden yhteiskunnaksi. Työelämässä saadaan totutella yhä epävarmempiin työsuhteisiin elinikäisten virkojen sijasta sekä työvoiman liikkuvuuden vaatimuksiin, mikä ilmenee mm. paikkakunnan vaihdoilla. Henkilökohtainen työura ja koulutus yhdessä muodostuvat entistä ratkaisevammaksi tekijäksi sekä yhteiskunnallisen aseman muotoutumisessa että syrjäytymisprosessin etenemisessä.

Elinikäisen oppimisen merkitys on korostumassa. Väestön ikääntymistä on pidetty yhtenä perusteena elinikäisen oppimisen tarpeellisuudelle. Työmarkkinoiden taitotarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään uusilla työmarkkinoille tulijoilla, vaan tarvitaan ikääntyvän väestön koulutuksen kehittämistä ja sitä kautta heidän koulutustasonsa nostamista ja ajantasaistamista.

Tämän opetusministeriön toimeksiannosta suoritetun tutkimuksen painopiste oli yli 40-vuotiaiden puutteellisen ja vanhentuneen ammattitaidon omaavien koulutustarpeiden, -motivaation ja -kokemusten kartoittamisessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä koko väestön osalta yli 40- vuotiaiden osallistumista aikuiskoulutukseen että valikoitua kohderyhmää, joka oli aikuiskoulutuksessa.

Tutkimus koostuu kolmesta osasta:
1) Haastatteluaineisto (n=25) painottuu syrjäytymisvaarassa olevien ikääntyvien aikuisten kokemusten
kuvailuun. Ellen Piesanen on kirjoittanut haastatteluihin pohjautuvan artikkelin Aikuisopiskelijoiden kokemuksia eri koulutusmuodoissa: ”Kyll’ mä lähinnä nautin, kun huomas, että vanha äijäkin oppii vielä!”.
2) Harkinnanvaraisen kyselyaineiston (n=389) avulla keskitytään yli 40-vuotiaiden aikuiskoulutuskeskuksissa ja oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden koulutustarpeisiin, -halukkuuteen ja -kokemuksiin. Tuloksista on kirjoitettu kaksi artikkelia: Marja-Leena Stenströmin ja Sakari Valkosen Yli 40-vuotiaiden aikuiskoulutuskeskuksissa ja oppisopimuskoulutuksessa opiskelleiden koulutushalukkuus sekä Pentti Nikkasen Aikuisopiskelijoiden tarpeita, kokemuksia ja odotuksia kolmesta erityyppisestä aikuiskoulutuksesta.
3) Tilastoaineiston (n=1370) avulla kuvataan yli 40-vuotiaiden aikuiskoulutukseenosallistumista ja siitä syrjäytymistä koko aikuisväestössä. Tulokset on raportoitu Pirjo Linnakylän ja Anteron Malinin artikkelissa Aikuiskoulutukseen osallistuminen ja siitä syrjäytyminen SIALS-aineiston valossa.

Aineistojen erilaisuuden lähtökohtana oli niiden toisiaan täydentävä vaikutus ja monivivahteisen tutkimuskohteen kuvaus. Aikuiskoulutuksen
kehittämisessä huomio tulee kiinnittää siihen, että kohderyhmät ja tarpeensa ovat erilaisia. Jos halutaan parantaa ikääntyvän väestön ammattitaitoa ja koulutushalukkuutta, tulee eri ryhmille sopivia koulutusmuotoja tarkoin punnita. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota aikuiskoulutuksen laatuun. Ikääntyvien koulutuksessa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään pedagogisista ratkaisuista, vaan vanhentuneen koulutuksen ja ammattitaidon tasalle saattaminen on laajempi sosiaalipoliittinen kysymys.